Kävin Etiopiassa 18.9.-10.10.
Olin saanut ahdettua matkalaukkuuni muutaman nutun sekä muita lasten neuleita.
Paikallinen ajokorttini oli päässyt vanhenemaan ja sen uusimista varten piti mennä näöntarkastukseen. Jonottaessani sinne kaivoin tapani mukaan käsityön esiin. Vieressäni istuvat naiset ihmettelivät, mitä tein, sillä neulominen on Etiopiassa melko harvinaista. Kerroin tekeväni vauvan peittoa, mihin toinen naisista tokaisi, että tuollaisiahan jaetaan sairaaloissa. Hänenkin ystävänsä vauva oli saanut neulottuja vaatteita. Mukanani ollut asiainhoitajamme innostui silloin kertomaan Kansanlähetyksen nuttuprojektista.
Lähettitovereiden kanssa pidimme kokouksen, jossa käsittelimme sen verran hankalia asioita, että hermoja piti lievittää milloin teellä, milloin suklaalla, milloin neulomalla.
Illalla ravintolassa jaksoi jo hymyillä, kun oli herkkuruokaa tarjolla.
Eräänä sunnuntaina lähdin kavereiden kanssa ulos syömään. Ruoka oli hyvää, mutta pyhäpäivästä huolimatta ruokajuomani oli varsin arkinen.
Yhtenä päivänä lounastin kahden esimiehen, Kansanlähetyksen Etiopian työalan esimiehen Mirjami Uusitalon ja SIL Etiopiassa -järjestön raamatunkäännöskoordinaattorin Gallo Aylaten, kanssa.
Kuvista voisi päätellä, etten muuta tehnytkään kuin söin, mutta se johtuu siitä, etten tullut ottaneeksi kuvia tavaroitteni lajittelusta ja pakkaamisesta. Osa tavaroista siirtyi varastokoppiin odottamaan paluutani, osan pakkasin matkalaukkuihin Suomeen tuotavaksi, osan myin tai annoin pois. Iso läjä paperia paloi iloisesti takassa, kun taas rotansyömät housut ja Arba Minchin helteessä pilaantuneet voiteet lensivät ei niin iloisesti roskiin.
Vaikka toivonkin palaavani takaisin, SIL Etiopiassa järjesti minulle varmuuden vuoksi läksiäiset.
Naapurin kissa pääsi vierastaloomme ulkomajoitukseen. Tässä se yrittää esittää siivoojaa, vaikken koskaan nähnytkään sitä tamppaamassa mattoja. Sen jälkiä piti kyllä välillä siivota.
Minulta kysytään joskus, kummanpuoleinen liikenne Etiopiassa on. Virallinen vastaus on oikeanpuoleinen. Todellisuudesta kertoo jotain oheinen kuva.
Tullessani Etiopiaan yllätyin myönteisesti, kun edellisen matkani jälkeen tähän risteykseen oli saatu liikennevalot. Joskus oli kauppareissu jäänyt tekemättä, kun en ollut päässyt kadun yli.
Tästä huonekaluliikkeestä tuli etsimättä mieleen Solina-kuoro. Oli siis pakko ikuistaa.