”Mitä tuolla oikein tapahtuu?” ihmettelee ohikulkija seminaarihuoneesta kuuluvaa viheltelyä. Sävelkielten työpajahan siellä on käynnissä. Osallistujat ovat saaneet tehtäväksi sanoa kieltensä sanoja ja sitten viheltää ne. Se auttaa niin heitä itseään kuin meitä kielitieteilijöitäkin kuulemaan sanojen melodian.
Korvillani on totuttelemista kuulemaan alen säveliä. Vaikka olenkin huomannut sanojen eroavan toisistaan sävelkulun suhteen, vasta nyt alan saada säveliin tolkkua.
Suomalaisena minun on sen sijaan helppo kuulla äänteiden pituuseroja. Alet ovat oppineet kirjoittamaan amharan tavukirjoitusmerkeillä, joilla ei voi ilmaista pituuseroja: esim. suomen sanat ”tuli”, ”tulli” ja ”tuuli” kirjoitettaisiin niillä samalla tavalla. Niinpä heille on uusi ajatus, että länsimaalaisilla aakkosilla ”toole” (kyttyrä) ja ”toolle” (kyttyrät) ovatkin erinäköisiä.
Työpajasta on nyt kaksi päivää takana. Mitäköhän näiden kolmen viikon aikana vielä selviääkään?
Etiopiassa on kieliä kuin puussa lehtiä. Ale on alimmalla oksalla, ts’amako eli tsammay kiinni korvassani.
ANNAN KUULUMISIA 