Torstaina 28.4. koitti viimein päivä, jota olin odottanut pitkään: pääsin matkustamaan alen raamatunkäännösprojektin neuvonantajan Lumin kanssa Aleen. Seikkailuitta emme tietenkään selvinneet. Lumi asuu Gidolessa, joten minun piti ensin ajaa sinne, mutta autonipa ei käynnistynyt. Onneksi autoista hieman minua enemmän tietävä lähettitoveri tuli hätiin ja sai auton käyntiin. Gidolesta jatkoimme matkaa Lumin autolla. Pääsimme turvallisesti perille Gawwadan kylään, jossa käännöstoimisto sijaitsee, mutta aivan oikealta näyttävä avain ei käynytkään Lumin huoneen oveen. Mikä avuksi? Käännösprojektin sihteeri ja vartija yrittivät ensin murtaa ovea auki. Kun se ei onnistunut, neuvokas vartija meni sisään välikaton kautta. Yksi ylimääräinen reikä katossa oli pieni hinta siitä, että pääsimme asettumaan taloksi.
Torstai oli paikallisen kalenterin mukaan kiirastorstai, joten pääsimme heti illalla jumalanpalvelukseen. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja osa istui ulkona. Monien muiden kirkkovieraiden tavoin olimme ottaneet omat jakkarat mukaan, mutta meille tuotiinkin pehmustetut, selkänojalliset tuolit. Sellaisesta kohteliaisuudesta ei sopinut kieltäytyä. Olin iloinen, että vaikka Raamatun kääntäminen on vielä kesken, suuri osa jumalanpalveluksesta oli jo alen kielellä. Isä meidän -rukous ja uskontunnustus tosin luettiin edelleen amharaksi.
Pitkäperjantain jumalanpalveluksen alussa kuunneltiin hiljattain tehtyä käännösäänitystä. On tärkeää, että ennen käännöksen lopullista julkaisemista monet kielen puhujat saavat kuulla tai lukea käännöstä ja antaa siitä palautetta. Näin varmistetaan, että käännöstä ymmärtävät muutkin kuin kääntäjät itse. Jumalanpalveluksen lopussa nuoret esittivät koskettavan näytelmän Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Sitä pystyin aika hyvin seuraamaan, vaikken juurikaan ymmärrä kieltä.
Pääsiäisaamuna nousin jo puoli viideltä, sillä kuulin ulkoa meteliä. Tiesin, että aikaisin aamulla kristityt kokoontuvat ulos laulamaan ja tanssimaan. En kuitenkaan mennyt ulos sateeseen ja myöhemmin kuulin, että sateessa juhlineet olivatkin lähinnä lapsia. Sateesta huolimatta kirkossa oli jo ennen seitsemää sen verran ihmisiä, että aloitimme jumalanpalveluksen. Myöhemmin päivällä vierailimme useissa kodeissa. Koska Lumi oli mukana, monet keskustelut koskivat alen kieltä ja Raamatun kääntämistä. Saimme esimerkiksi sellaisen tärkeän palautteen, että eräälle käännöksessä käytetylle amharasta lainatulle sanalle on alessa omakin sana. Ensimmäisessä kyläpaikassa jouduin tappeluun kissan kanssa. Hävisin taistelun, sillä kynteni eivät olleet yhtä terävät kuin kissan. Muuten selvisin ilman fyysisiä vahinkoja – ellei ähkyä lasketa. Lähes joka paikassa nimittäin tarjottiin sinnikkäästi ruokaa, vaikka kuinka yritin selittää, että olin jo aivan täynnä. Koska päivällä oli poutaa, näin kylällä monia aikuisiakin tanssimassa, joten tämäkään kokemus ei mennyt ohi.
Pääsiäisen jälkeen minun piti jatkaa Arba Minchissä aloittamaani työskentelyä kieliavustajani kanssa. Hän ei kuitenkaan päässyt paikalle. Niinpä keskustelin maanantaina Lumin kanssa alen äännejärjestelmästä ja oikeinkirjoituksesta. Kun käännöstiimi palasi tiistaina pääsiäislomalta, työskentelin heidän kanssaan. Aamulla annoin heille teknistä apua Markuksen evankeliumin käännöksen äännittämisessä. Iltapäivällä olin jo keskellä kiivasta käännöskiistaa. Mitä tehdä, kun kreikankielisessä alkutekstissä on sana, jolla on monta merkitystä eikä alen kielestä löydy sanaa, joka kattaisi kaikki nämä merkitykset? Kun kirkkokunnat, joihin kääntäjät kuuluvat, tulkitsevat sanan eri tavoilla? Eihän siihen kiistaan sinäkään päivänä löytynyt ratkaisua, joten nyt yritämme tavoittaa erästä kokenutta käännöskonsulttia saadaksemme häneltä neuvoa.
Keskiviikkoiltana osallistuin Lumin kanssa kotiseuroihin. Siellä käytettiin lähinnä amharaa, vaikka paikallaolijat olisivat ilmeisesti minua lukuun ottamatta ymmärtäneet aleakin. Lumi soitti heille juuri äänitetyn luvun Markuksen evankeliumista ja rohkaisi heitä käyttämään omaa kieltään. Koska alen puhujia on vain muutamia kymmeniä tuhansia eikä kieltä vielä kirjoiteta, monilla aleilla on kiusaus väheksyä kieltään ja pitää amharaa jotenkin hienompana ja ”pyhempänä” kielenä. Toivottavasti omakielinen Raamattu auttaa heitä näkemään arvonsa Jumalan silmissä, vaikka suuremmat kansat vähättelisivätkin heitä. Heitä ajatellessa mieleeni nousee Julius Krohnin sanat virressä 580:2,4:
On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.
Vaan tehtäviisi valitset
useinkin pienet, alhaiset,
niin että heissä näkyisi
vain sinun suuri voimasi.
Torstaina saimme vielä tutkia alen äännejärjestelmää Wolangon murretta puhuvan kääntäjän kanssa, ennen kuin meidän oli aika palata Gidoleen. Jatkan keräämäni kielimateriaalin työstämistä Arba Minchissä, mutta osa sydämestäni on jäänyt Aleen.