Monien kulttuurien, perinteiden ja kalentereiden sekamelskassa pitää välillä miettiä, mikäs päivä tänään olikaan. Joskus samalle päivälle osuu useammankinlaista mielenkiintoista. Mm. tällaista on ollut nyt joulukuussa:
Sunnuntaina 6.12. menin amharankieliseen jumalanpalvelukseen, jossa vietettiin etiopialaisen kirkkovuoden mukaisesti tuomiosunnuntaita. Sitä seuranneessa kansainvälisen seurakunnan jumalanpalveluksessa oli jo toinen adventti niin kuin suomalaisissakin kirkoissa. Jumalanpalveluksen jälkeen kokosimme ja koristelimme joulukuusen, joka ehti sopivasti juhlistamaan iltapäivän suomalaisia kauneimpia joululauluja. Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi kajautimme vielä Maamme-laulun.
Joulupuuta rakentamassa
Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?
9.12. Etiopiassa vietettiin kansallisuuksien päivää, jossa juhlitaan niin maan lukuisia kansanryhmiä ja niiden erilaisia kieliä ja kulttuureja kuin Etiopian kansan yhtenäisyyttäkin. Kävimme kielikoulusta vierailulla läheisellä ala-asteella, jossa kansallispukuiset lapset esittivät kansantansseja eri osavaltioiden lipuilla koristellulla pihalla. Tietenkin he tulivat myös kättelemään outoja valkonaamoja.
Etiopian osavaltioiden lippuja ja hyvän kansallisuuksien päivän toivotus
13.12. kolmannen adventtisunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen kansainvälisessä seurakunnassa oli nyyttikestit. Paikalla olleen ruotsalaispariskunnan huomatettua, että oli Lucian päivä, minä ja tanskalaispastori innostuimme laulamaan Sankta Luciaa.
Tänään 18.12. taas oli merkittävä päivä siitä syystä, että kielikouluni loppui. Todistuksen saatuani pidin amharaksi pienen kiitospuheen, josta opettajani oli onneksi etukäteen korjannut verbitaivutuksia ja muita kielioppivirheitä.
Todistus kädessä on helppo hymyillä
ANNAN KUULUMISIA 