Kielen opiskelua ja koukuttavat puikot

Tällä viikolla opiskelimme kielikoulussa niin Tuhkimo-satua kuin lastenraamatun kertomusta vaimon hakemisesta Iisakille. Se innosti minua ostamaan lastenraamatun ihan omaksi (Tuhkimo-satua ei ollut myynnissä). Aluksi myyjä tyrkytti minulle vahingossa oromonkielistä kirjaa, koska hänellä ei ollut amharankielisiä, mutta seuraavana päivänä sain kirjan oikealla kielellä. Olen yrittänyt kuunnella amharankielistä ääniraamattua ja välillä jopa tunnistanut, missä kohtaa ollaan menossa, mutta tässä vaiheessa lastenraamattu on vielä lähempänä minun tasoani.

lastenrttu

Kielikoulun kevätlukukausi päättyi perjantaina. Sen kunniaksi saimme teetauolla leivän sijasta täytekakkua. Kakusta huolimatta olo oli hieman haikea, sillä niin monet kielikoulukaverit lopettivat opintonsa. Heidän joukossaan oli kaksi opiskelijaa kolmihenkisestä ryhmästäni. Se tarkoittaa, että kesäkurssilla saan erittäin yksilöllistä opetusta. Onko se minulle huipputehokasta vai huipputurhauttavaa, jää nähtäväksi. Voisin kuitenkin kuvitella opettajalle olevan helpotus, ettei tarvitse kuunnella samaa tarinaa kolmea kertaa huonolla amharalla.

kakku

Yritin kerran neuloa nuttua tunnilla, mutta opettaja mulkaisi sen verran pahasti, etten ole yrittänyt toista kertaa. Sen sijaan hartaushetkissä ja teetauoilla neulomisesta kukaan ei ole valittanut. Koulun ulkopuolellakin puikot ovat heiluneet sen verran tiheään tahtiin, että olen pohtinut, voiko puikkoihinkin olla koukussa. Täällä ollessani olen saanut valmiiksi 10 nuttua, yhdet sukat ja yhdet säärystimet. Tällä hetkellä on tekeillä 11. nuttu. Siltä varalta, että joku epäilee laskutaitoani, kerrottakoon, että olen jo ehtinyt lahjoittaa neljä nuttua Nuttuprojektille.

neuleet