Sunnuntai-iltana sain tuotua viimeisetkin tavarani Ryttylästä Turkuun, joten saatoin luovuttaa Ryttylän asuntoni. Mukaan tulivat myös talvirenkaat, jotka olen jo vaihdattanut autooni. Talvi ei päässyt yllättämään tätä autoilijaa tälläkään kertaa. 🙂
Alan vähitellen asettua Turkuun, vaikka asunkin edelleen laatikkovuorten keskellä ja yksi jos toinenkin tavara on hakusessa. Kuinka kauan viivyn täällä, sen tietää Jumala yksin. Minulla oli toiveita, että lupa-asiani olisivat edenneet tällä viikolla, mutta näin ei käynytkään. Jatkan siis tilaisuuksissa kiertämistä. Sen lisäksi teen Kansanlähetykselle käännöstöitä, ne kun onnistuvat aivan yhtä hyvin Turusta kuin Ryttylästäkin käsin.
Odottaminen ja erityisesti epätietoisuus tulevaisuudesta käyvät kieltämättä hermoille, mutta olen nauttinut mahdollisuudesta tavata ystäviä. Koko ajan teen myös valmisteluja lähtöä varten ja olen esimerkiksi hankkinut nauhurin, jota voin sitten käyttää kielikoulussa.
Kiitos rukouksistanne ja yhteydenotoistanne. Vielä en ole kyllästynyt vastaamaan samoihin kysymyksiin, kuten siihen, milloin olen lähdössä, sillä nehän osoittavat, että olette kiinnostuneita kuulumisistani. Jotkut teistä ovat myös olleet huolissaan ebolaepidemiasta. Tilanne on toki vakava niissä Länsi-Afrikan maissa, joissa epidemiasta kärsitään, mutta Etiopia ei ole siellä päinkään. Minun takiani teidän ei siis tarvitse pelätä.
Matkalaukku odottaa suu ammollaan lisää tavaraa. Koska lähdetään?
ANNAN KUULUMISIA 