Taas on yksi vuosi mennyt

Taas on yksi vuosi mennyt
saamastani ajasta.
Siitä kannan kiitoksen nyt,
kaiken annoit lahjana.
Kiitos, armon Jumala,
hyvyydestä kaikesta.
Minut muistit koko vuoden
voimaa, siunausta suoden.
Elias Lönnrot, VK 37:1

Aloitan blogini muistelemalla menneitä. Vuonna 2013 tapahtui elämässäni paljon. Se oli sekä raskasta että antoisaa aikaa.

Muutin vuoden alussa Turusta Ryttylään opiskelemaan lähetyslinjalla. Meitä oli mukava kuuden hengen ryhmä – vai pitäisikö sanoa 8-10 hengen ryhmä? Meitä aikuisia oli siis kuusi, lapsia kurssin alkaessa kaksi, lopussa neljä. Varsin hedelmällinen kurssi siinäkin suhteessa. 🙂

Kaikki opiskelu ei ollut pelkkää luennoilla istumista ja esseiden kirjoittamista, vaan pääsimme kokeilemaan asioita myös käytännössä. Esiintymistaitomme harjaantuivat puheita pitämällä. Kävin puhumassa mm. Turussa englanninkielisessä opiskelijaillassa.

Yleisön pyynnöstä opettelimme auton huoltamista. Olin saanut ajokortin vasta helmikuussa ja koin ensimmäisen rengasrikkoni jo kesällä, joten tämäkään opetus ei mennyt hukkaan.

Opettelimme valokuvausta ja englannin sanavarasto karttui korttia pelaten.

Etiopian Mekane Yesus -kirkon presidentti Wakseyoum Idosa kävi kesällä Suomessa ja minulla oli mahdollisuus tavata hänet. Suunnitelmissani on lähteä Etiopiaan tämän kirkon työyhteyteen.

Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui raskaampia asioita. Isäni kuoli yllättäen joulukuussa 2012 ja vietimme hänen hautajaisiaan kaksi päivää ennen lähetyslinjan alkamista. Äidin arkun äärelle kokoonnuimme kesällä, lähetystyöhön siunaamistani seuraavalla viikolla. Näissä menetyksissä on lohduttanut ylösnousemustoivo, jonka äiti sanoitti kauniisti runossaan:

”Tilapäinen on
ruohon kuolema
– vain lumen peittämä uni:
multa kätkee Elämän Lupauksen

Sillä toivo on syntynyt
tyhjän haudan Sanomasta:

kerran maan käärinliinat
siirretään
syrjään
– lopullisesti”

Vanhempien kotitalon tyhjentäminen on suuri urakka, joka on vielä kesken. Tässä joulukoristeet odottavat pääsyä lähetysmyyjäisiin.

Kevyempää ajanvietettä edustivat Ryttylän vappurieha, jossa pääsimme pikkusiskon kanssa tutustumaan paloautoon, ja Riihimäen seurakunnan tanssipäivä, jossa mm. ylistimme Jumalaa Hallelu hu -laulun tahdissa.

Joulun me siskokset vietimme yhdessä Oulussa. Jouluaattona vietimme minun synttäreitä, joulupäivänä Jeesuksen. Jouluna syntyneelle synttärikakku on sen verran harvinaista herkkua, että isosiskon luomus oli pakko ikuistaa. 🙂

Tällainen oli viime vuosi. Tämän vuoden kuulumisia saatte seuraavissa päivityksissäni, tulevissa ystäväkirjeissä ja vierailuilla, joita on listattu Tilaisuudet-sivulla.